My Top 5 Artists (Week Ending 2014-7-20)

Comments
I have so much to say to you that I am afraid I shall tell you nothing. — Fyodor Dostoevsky (via alcools)

Oui.

(via dostoyevsky)

Comments

Mistäköhän nämä kuvat ovat?

Luultavimmin Neuchatelista, täältä Sveitsistä. Lähdin sinne tutkailemaan millaista siellä on. Sain huomautuksen metron lipuntarkastajalta, koska minulla ei ollut lippua. Minun tulisi nyt soittaa Neuchatelin julkisen liikenteen toimistoon tai minne lie, ja selittää, että en tiennyt! Sain lomakkeen, johon tarkastaja kirjasi yhteystietoni. Mutta koska asun eri kantonissa, tilanne oli jotenkin hirmuisen vaikea. Joten minun pitäisi nyt soittaa. En edes tiedä minne, koska hän ei antanut numeroa, eikä siinä lomakkeessakaan sellaista ollut. Joten, what to do? En tiedä.

Ei ehkä mitään.

Comments
aseaofquotes:

Andrea Cremer/David Levithan, Invisbility

aseaofquotes:

Andrea Cremer/David Levithan, Invisbility

Comments

My Top 5 Artists (Week Ending 2014-7-13)

Comments

My Top 5 Artists (Week Ending 2014-7-6)

Comments

My Top 5 Artists (Week Ending 2014-6-29)

Comments
Comments
Comments
Minun katseeni. 
Perjantaina 6.6.2014 tapahtui seuraavaa… [Lyhyesti taustaa ensin.. kohtasin muutama kuukausi sitten Draw&Drink -tapahtumassa henkilön, jonka kanssa ystävystyin. Hän on taiteilija, jonka teoksista tässä nyt aion kertoa]
Kävelin kahden ystäväni kanssa kohti Chillonin linnaa, jossa olisi Hugo Bonaminin näyttelyn avajaiset.
Portraits fantômesLes visiteurs illustres du château.6.6. - 26.10.2014
Mitä lähemmäksi linnaa saavuimme, sitä paremmalta ja kauniimmalta se näytti. Olin toki nähnyt sen aiemminkin - junan ja auton ikkunasta, kauempaa ja ylempää, kuvissa, videoissa, esitteissä. Mutta vasta aivan linnan lähelle saapuessani vasta oikeasti katsoin (ja koskin) sitä.
Koska olin jo aiemmin nähnyt osan Hugon töistä, olin tietoinen niiden aikaansaamasta vaikutuksesta minuun. Osasin myös aavistaa, että niiden kohtaaminen Chillonin linnan kaltaisessa paikassa lisäisi kertoimia vielä entisestään, eli niiden vaikuttavuus todennäköisesti vahvistuisi. Taidenäyttelyn avajaiset ovat silti (mielestäni) yleensä lähinnä sosiaalisia tapahtumia, joissa ei välttämättä ole omaa rauhaa tutkia teoksia haluamallaan tavalla. Nämä seikat mielessäni astelin linnaan.
Linna oli sisältä paljon isompi kuin mitä olin ajatellut.Ja niin kaunis. Täynnä tarinoita ja historiaa. 
Näyttely koostuu 22 eri henkilön muotokuvista. Näitä henkilöitä yhdistää Chillonin linna, jossa he kaikki ovat viettäneet aikaansa ja inspiroituneet… tavalla tai toisella. Mukaanlukien Dostojevski, Chaplin, Tolstoi, Dali…
Muotokuvia katsellessa koko linna ikäänkuin herää eloon aivan eri tavalla kuin ilman niitä. Ne eivät ole muotokuvia sanan perinteisessä merkityksessä, vaan hieman toisenlaisesta puusta veistetyt. Ehkä sen vuoksi niihin niin helposti jääkin “koukkuun” - ne herättävät esiin laajan kirjon tunteita ja tuntemuksia, minussa. Meissä. Sillä en usko olevani ainoa, jolle niin tapahtuu. Ne riisuvat minut alastomaksi, paljaaksi, aseettomaksi. Näen niissä jotakin itsestäni.. ja ihmisyydestä. Ikäänkuin minä olisinkin niissä pääosassa muotokuvan kohteen sijaan. Ehkä jokainen meistä on sisältä hieman hauras tai rikki - ja se hauraus tuntuu sisimmässä Hugon teoksia katsoessa ja kokiessa. Siksi laitoin tähän blogipostaukseen kuvan (myös) omasta katseestani.
Sain kaipaamaani omaa rauhaa, kun osa ihmisistä oli jo lähtenyt (mukaanlukien kanssani tulleet ystäväni). Sain hiljaa katsella, keskittyen lähinnä yhteen tai kahteen teokseen, en sen useampaan. Ehtisin kyllä tulla näyttelyyn toisenkin kerran, aikaa on koko kesä ja syksy.
Alla olevassa kuvassa on yksityiskohta Gustave Courbetin muotokuvasta, yksi näyttelyn isoista maalauksista, jonka edessä seisoin hiljaa varmaankin melkein kaksikymmentä minuuttia. En tiedä, sillä menetin osan ajantajustani. Tuo katse sai alkuun oloni hieman epämukavaksi, heikoksi, surulliseksi jopa, mutta lopulta ihmeellisen haltioituneeksi. Piti sen jälkeen ihan mennä ulos seisoskelemaan hetkeksi, yksinäni. 

(Kuvan lähde: http://www.chillon.ch/fr/Expositions/expo-portraits-fantomes)
Lisää taiteilijasta: http://hugobonamin.wordpress.com
Mikäli Sveitsiin sattuu eksymään tänä kesänä / ensi syksynä, niin suosittelen vierailua Chillonin linnaan ja Hugon näyttelyyn.

Minun katseeni. 

Perjantaina 6.6.2014 tapahtui seuraavaa… 
[Lyhyesti taustaa ensin.. kohtasin muutama kuukausi sitten Draw&Drink -tapahtumassa henkilön, jonka kanssa ystävystyin. Hän on taiteilija, jonka teoksista tässä nyt aion kertoa]

Kävelin kahden ystäväni kanssa kohti Chillonin linnaa, jossa olisi Hugo Bonaminin näyttelyn avajaiset.

Portraits fantômes
Les visiteurs illustres du château.
6.6. - 26.10.2014

Mitä lähemmäksi linnaa saavuimme, sitä paremmalta ja kauniimmalta se näytti. Olin toki nähnyt sen aiemminkin - junan ja auton ikkunasta, kauempaa ja ylempää, kuvissa, videoissa, esitteissä. Mutta vasta aivan linnan lähelle saapuessani vasta oikeasti katsoin (ja koskin) sitä.

Koska olin jo aiemmin nähnyt osan Hugon töistä, olin tietoinen niiden aikaansaamasta vaikutuksesta minuun. Osasin myös aavistaa, että niiden kohtaaminen Chillonin linnan kaltaisessa paikassa lisäisi kertoimia vielä entisestään, eli niiden vaikuttavuus todennäköisesti vahvistuisi. Taidenäyttelyn avajaiset ovat silti (mielestäni) yleensä lähinnä sosiaalisia tapahtumia, joissa ei välttämättä ole omaa rauhaa tutkia teoksia haluamallaan tavalla. Nämä seikat mielessäni astelin linnaan.

Linna oli sisältä paljon isompi kuin mitä olin ajatellut.
Ja niin kaunis. Täynnä tarinoita ja historiaa. 

Näyttely koostuu 22 eri henkilön muotokuvista. Näitä henkilöitä yhdistää Chillonin linna, jossa he kaikki ovat viettäneet aikaansa ja inspiroituneet… tavalla tai toisella. Mukaanlukien Dostojevski, Chaplin, Tolstoi, Dali…

Muotokuvia katsellessa koko linna ikäänkuin herää eloon aivan eri tavalla kuin ilman niitä. Ne eivät ole muotokuvia sanan perinteisessä merkityksessä, vaan hieman toisenlaisesta puusta veistetyt. Ehkä sen vuoksi niihin niin helposti jääkin “koukkuun” - ne herättävät esiin laajan kirjon tunteita ja tuntemuksia, minussa. Meissä. Sillä en usko olevani ainoa, jolle niin tapahtuu. Ne riisuvat minut alastomaksi, paljaaksi, aseettomaksi. Näen niissä jotakin itsestäni.. ja ihmisyydestä. Ikäänkuin minä olisinkin niissä pääosassa muotokuvan kohteen sijaan. Ehkä jokainen meistä on sisältä hieman hauras tai rikki - ja se hauraus tuntuu sisimmässä Hugon teoksia katsoessa ja kokiessa. Siksi laitoin tähän blogipostaukseen kuvan (myös) omasta katseestani.

Sain kaipaamaani omaa rauhaa, kun osa ihmisistä oli jo lähtenyt (mukaanlukien kanssani tulleet ystäväni). Sain hiljaa katsella, keskittyen lähinnä yhteen tai kahteen teokseen, en sen useampaan. Ehtisin kyllä tulla näyttelyyn toisenkin kerran, aikaa on koko kesä ja syksy.

Alla olevassa kuvassa on yksityiskohta Gustave Courbetin muotokuvasta, yksi näyttelyn isoista maalauksista, jonka edessä seisoin hiljaa varmaankin melkein kaksikymmentä minuuttia. En tiedä, sillä menetin osan ajantajustani. Tuo katse sai alkuun oloni hieman epämukavaksi, heikoksi, surulliseksi jopa, mutta lopulta ihmeellisen haltioituneeksi. Piti sen jälkeen ihan mennä ulos seisoskelemaan hetkeksi, yksinäni. 

image

(Kuvan lähde: http://www.chillon.ch/fr/Expositions/expo-portraits-fantomes)

Lisää taiteilijasta: http://hugobonamin.wordpress.com

Mikäli Sveitsiin sattuu eksymään tänä kesänä / ensi syksynä, niin suosittelen vierailua Chillonin linnaan ja Hugon näyttelyyn.

Comments