Some goodies from the Cully Jazz festival. Did not see most of these myself, but sounds real good.

Comments

Olin viikonloppureissulla Zermattissa.

Kohtasin siellä Matterhornin ja muiden huippujen lisäksi mahtavanvärisen kissan. Jäin seuraamaan sitä pitkäksi aikaa. Se maukui, tuli lähelle, mutta käänsi sitten selkänsä. Niin tyypillistä. Mulla on ikävä Kisua, joka on kaukana Suomessa.

Kohtasin myös bernhardilaisen, jolla oli tynnyri kaulassa. Sellainen pehmoinen ja ystävällisen näköinen Pulivari. 

Lisäksi näin muurahaisen.

Ja lintuja, jotka kärkkyivät yli 3000 metrin korkeudessa olevan ravintolaterassin kaiteilla josko irtoaisi makupala jostakin. Eivät olleet niin röyhkeitä kuin Helsingin kauppatorin lokit.

Ja sisiliskon

Sekä hämähäkin.

Comments
Comments
Collection de l’Art Brut on vaikuttavin taidemuseo jossa olen ollut. Ja olen ollut hyvin monessa. Mutta tämä oli niin selkeästi mun paikkani, että olin siellä pitkään, sulkemisaikaan asti. Kirjoitinkin jo Martialista, joka ajeli “bussia” Lausannen kaduilla, ja jonka piirroksia kyseisessä paikassa oli. Mutta oli siellä vaikka kuinka paljon muutakin. Ja ne koskettivat minua.
Ihmiset, jotka ovat yhteiskunnan ulkopuolella / laitamilla syystä tai toisesta.. mielisairaaloissa, vankilassa, syrjäytyneinä.. jollakin tavalla normien saavuttamattomissa.. saavat aikaan jotain niin aitoa ja välitöntä, että sen kaiken edessä ei voi kuin liikuttua.
Eräässä huoneessa katsoin useaa lähes identtistä lapsenomaisella ja naivistisella hyvin kömpelöllä tavalla piirrettyä autoa, toinen toisensa perään, kaikissa sama skenaario: auto, jossa on kaksi matkustajaa kulkee katua pitkin. Tietämättä taustoja, ei ehkä ole helppoa nähdä piirrosten kauneutta, tai ymmärtää sitä. Mutta kun luin taiteilijan elämäntarinaa, silmät kostuivat, ja näin piirrokset uusin silmin: kyseinen henkilö oli mielisairaalassa, jossa hänen isänsä kävi häntä säännöllisesti katsomassa ja viemässä ajelulle. Tämä lienee ollut erittäin tärkeä tapahtuma, viikon kohokohta, ja siksi sama teema toistui kerta toisensa jälkeen myös piirroksissa.
Vaikea näitä asioita on sanoiksi pukea, joten jätän tähän. Mutta sen kuitenkin totean, että jos sattuu Sveitsissä Lausannen tienoilla liikkumaan, suosittelen tätä paikkaa lämpimästi.

Collection de l’Art Brut on vaikuttavin taidemuseo jossa olen ollut. Ja olen ollut hyvin monessa. Mutta tämä oli niin selkeästi mun paikkani, että olin siellä pitkään, sulkemisaikaan asti. Kirjoitinkin jo Martialista, joka ajeli “bussia” Lausannen kaduilla, ja jonka piirroksia kyseisessä paikassa oli. Mutta oli siellä vaikka kuinka paljon muutakin. Ja ne koskettivat minua.

Ihmiset, jotka ovat yhteiskunnan ulkopuolella / laitamilla syystä tai toisesta.. mielisairaaloissa, vankilassa, syrjäytyneinä.. jollakin tavalla normien saavuttamattomissa.. saavat aikaan jotain niin aitoa ja välitöntä, että sen kaiken edessä ei voi kuin liikuttua.

Eräässä huoneessa katsoin useaa lähes identtistä lapsenomaisella ja naivistisella hyvin kömpelöllä tavalla piirrettyä autoa, toinen toisensa perään, kaikissa sama skenaario: auto, jossa on kaksi matkustajaa kulkee katua pitkin. Tietämättä taustoja, ei ehkä ole helppoa nähdä piirrosten kauneutta, tai ymmärtää sitä. Mutta kun luin taiteilijan elämäntarinaa, silmät kostuivat, ja näin piirrokset uusin silmin: kyseinen henkilö oli mielisairaalassa, jossa hänen isänsä kävi häntä säännöllisesti katsomassa ja viemässä ajelulle. Tämä lienee ollut erittäin tärkeä tapahtuma, viikon kohokohta, ja siksi sama teema toistui kerta toisensa jälkeen myös piirroksissa.

Vaikea näitä asioita on sanoiksi pukea, joten jätän tähän. Mutta sen kuitenkin totean, että jos sattuu Sveitsissä Lausannen tienoilla liikkumaan, suosittelen tätä paikkaa lämpimästi.

Comments
Comments

My Top 5 Artists (Week Ending 2014-3-30)

Comments

Martial dit l’homme bus (by Michel Etter)

Martial on mies, joka 80-luvulla ajoi bussia Lausannessa. Eikä mitä tahansa bussia…

Kohtasin hänet ensimmäistä kertaa La Collection de l’Art Brut -taidemuseossa Lausannessa, viime sunnuntaina. Tai siis, en varsinaisesti muutoin kuin piirrostensa ja ylle linkittämäni dokumenttielokuvan kautta.

Hän sai minut liikuttumaan. Hän sai minut näkemään maailman taas hiukan eri tavoin. Hän siis rakensi itselleen bussinkaltaisen kulkuneuvon, jota työnsi pitkin Lausannen katuja, tarkoin suunnittelemaansa reittiä pitkin. Bussin äänet hän tuotti itse. Hän lienee ollut tunnettu hahmo, ja käsittääkseni useimmat suhtautuivat häneen positiivisesti, satunnaisia kiusaajia lukuunottamatta. Lausannen bussiliikennöitsijä jopa lahjoitti hänelle bussikuskin univormun. Hieno ele.

Jossain vaiheessa hänet kuitenkin suljettiin laitokseen, mikä aiheutti vastalauseita kaupunkilaisten keskuudessa. Itselläni ei ole selvää käsitystä hänen tämänhetkisestä tilanteestaan, koska ranskankielentaitoni on yhä hyvin alkeellista. Mutta heti kun taidot paranevat, aion katsoa ja lukea hänestä löytämääni materiaalia uudestaan - nyt olen lähinnä Google Translaten varassa (ja se kun ei käännä Youtube-videoita laisinkaan).

Martial vaikuttaa/vaikutti hauraalta nuorelta mieheltä, jolla oli vaikeuksia sopeutua ns. normaaliin “yhteiskuntakelpoiseen” elämään. Mutta miten voikaan noin uniikilla tavalla kanavoida elämänhaluaan, haluaan sosiaaliseen kanssakäymiseen.. kuin inspiroitumalla johdinautoista ja olemalla osa Lausannen ihmisvirtoja ja julkista liikennettä.

Melko liikuttavaa. Ja kaunista.

Comments
Comments

Pingu on sveitsiläinen

Pingu, tuo lapsuuttani omalta osaltaan maustanut sympaattinen hahmo, onkin sveitsiläistä alkuperää. Tämä tuli aivan yllätyksenä - positiivisena sellaisena.

Ja näköjään alppimaa on kerennyt joskus saattaa Pingun myös postimerkkeihin.

Aivan suloisia nuo merkit kyllä.

Pingu on päässyt myös Swiss Top Products -listalle, tänne.

Mua aina lapsena (ja yhä vieläkin) viehätti se kieli, pingviinien kieli, jota Pingu ja kumppanit puhuivat. Ei tarvinnut dubata tai tekstittää - lapset ympäri maailman pystyivät silti ymmärtämään.

Tämän Pingu-tietoiskun päätteeksi vielä sellainenkin infopläjäys, että..

The Pygos Group owned the distribution rights to the Pingu library at the time, and decided to pull several episodes from broadcast because they were deemed too frightening, inappropriate, or violent for children.

Lista bännätyistä täällä.

Comments
Ihastuin tähän kuvaan, kun sen jostakin sivusilmällä bongasin. Ja oli sitten pakko palata. Googlata. Katsoa. Ja katsoa uudestaan.

Hän on Lucinda Dunn, australialainen balettitanssija, joka on nyt jäämässä balettitanssijan uraltaan eläkkeelle. Kuva on Prix de Lausanne -tanssikilpailusta, vuodelta 1989.

Ihastuin tähän kuvaan, kun sen jostakin sivusilmällä bongasin. Ja oli sitten pakko palata. Googlata. Katsoa. Ja katsoa uudestaan.

Hän on Lucinda Dunn, australialainen balettitanssija, joka on nyt jäämässä balettitanssijan uraltaan eläkkeelle. Kuva on Prix de Lausanne -tanssikilpailusta, vuodelta 1989.

Comments